Facebook pixel

Kansallisesta turvallisuudestamme ei tule tinkiä

Maamme nykytila vaatii, että tunnistamme turvallisuusuhkiemme taustatekijät. Euroopan maiden viimeaikaisesta kehityksestä on nähtävissä, että sisäisen turvallisuuden suurimmat uhat liittyvät kokonaisuuteen, jossa kietoutuvat yhteen syrjäytyneisyys, maahanmuutto ja järjestäytynyt rikollisuus. Tämän suhteen ei voi jatkaa sinisilmäistä käytöstä.

Poliisilla on vuosittain noin miljoona hälytystehtävää, joista 100 000 jää ajamatta resurssipulan vuoksi. Tämän lisäksi rikosilmoituksia tehdään vuodessa noin 800 000. Tehtäviä joudutaan priorisoimaan. Aikaa kuluu paljon pidätettyjen henkilöiden kuskaamiseen.

Meillä Suomessa on vähän poliiseja asukaslukuumme nähden, jopa verrattuna muihin Pohjoismaihin. Monia pieniä rikoksia jää selvittämättä. On tärkeää, että myös lievemmät tapaukset selvitetään, sillä niiden kautta saattaa paljastua törkeämpiä rikoksia. Silloin myöskään vähäinen rikollisuus ei pääse johtamaan suurempaan. Mikäli emme lisää poliisien määrää, saattaa luottamus poliisin antamaan turvallisuuteen rapistua. Tulee mieleen kysyä, miksi noudattaa lakeja, jos niiden rikkomisesta ei seuraa rangaistusta?

Suomessa maanpuolustustahto on maailman korkeinta. Myönteinen suhtautumisemme puolustaa isänmaatamme perustuu osallistumisen tunteeseen sekä yleiseen asevelvollisuuteen ja armeijan käymiseen. Olen aktiivisena reserviupseerina vieraillut lähes kaikissa kovimmissa taistelupaikoissa, missä Suomi on puolustanut itsenäisyyttämme viime sotien aikana. Paikan päällä sotahistorian tutkijan sekä veteraanin itsensä kertomina syntyy tapahtumista selvä kuva. Itselleni on joka kerta, erilaisista taistelutapahtumista huolimatta, tullut aina sama tunne: Meidän on säilytettävä yhtenäinen Suomi ja vain silloin olemme valmiita kohtaamaan ylivoimaisiakin vaikeuksia ja selviämään niistä.

Elämme naapureidemme kanssa syvässä rauhan tilassa ja avoimessa naapuruussuhteessa. Presidentillämme on avoimet ja luottamukselliset välit myös suurvaltojen johtajiin. Meillä ei juuri nyt ole akuuttia uhkaa. Sen sijaan meidän on varauduttava muuttuvaankin tilanteeseen ja varustauduttava mahdollista sotilaallista uhkaa varten tekemällä suunnitelmien mukaiset näköpiirissä olevat ilma-, meri-, ja maavoimien kalustohankinnat ja huolehdittava puolustuskyvystämme.

Suomen ilmapuolustukseen tarvitaan 64 hävittäjää. Niin ovat sotilasasiantuntijamme laskeneet. Jos sen alle mennään, olisi pakko miettiä, mikä osa Suomesta jätetään puolustamatta. Tällöin myös sotilaallinen suorituskyky puolustaa Suomea kokonaisvaltaisesti ei toteutuisi. On huomattavaa myös, että lähes kolmasosa hävittäjäkalustosta on yleensä huollossa ja ryhmissä operoivan hävittäjälaivueen ilmasta maahan vaikutus on tehokkain. Silloin myös omien joukkojen henki säilyy.

Eero Suutari, kansanedustaja (kok.), reservin majuri