Facebook pixel

Suomalainen työ takaisin (Kaleva)

Olemme eläneet euroaikaa jo vuodesta 2002 lähtien. Valitsimme yhteisen eurooppalaisen valuutan päästäksemme devalvaatiokierteestä. Tavoitteina olivat erityisesti viennin ja kansantalouden kasvutavoitteemme tukeminen. Monessa puheissa jo seitsemän vuotta täyttävän taantuman jatkumisen pääsyylliseksi on nyttemmin nimetty euro. Näinhän se ei tietenkään ole. Devalvointi sopii halpatuotannon – jota meillä ei enää ole – vientiin.

Vakaa valuutta edellyttää malttia ja että tuottavuuden kasvu on ennen kustannusten kasvua. Olemme eläneet vakaan valuutan olosuhteissa oppimatta varsinaista tulojen mukaan elämistä. Kokonaisuudesta välittämättä olemme tehneet ratkaisuja, jotka ovat johtaneet liian kalliiseen suomalaiseen työhön. Työmarkkinajärjestöt ovat ajaneet vain omaa etuaan ja jättäneet suuremman osan yhteiskunnasta huomiotta. Asia on muuten OK, mutta yleissitovuus edellyttäisi parempaa vastuuta koko yhteiskunnasta.

Olemme vakuutelleet itsellemme että osaamisemme on niin kovaa, että voimme myydä suomalaista työtä ja palveluja kauempana asiakkaista, suuremmilla palkan sivukuluilla, lyhyemmällä työajalla, suuremmilla yritysten hallinnollisella taakalla, tiukemmalla lupabyrokratialla ja korkeammalla työn verottamisella.

Se oli suuri virhe.  Luotimme liikaa ja liian pitkään kahteen tuottavuuskehityksemme huippuun, elektroniikkaan ja paperiin. Maailma muutti kulutustottumuksia ja juuri nämä alat lähes tuhoutuivat. Yleissitovuuden ansiosta kustannusten kasvu oli suurimmalla osalla työpaikoista korkeampaa kuin tuottavuuden kasvu.

Tämän vuoksi siirtäisin keskustelun valuutasta yleissitovuuteen. Meillähän Työmarkkinalaitokset, KT, EK, SAK, STTK ja Akavat sopivat muidenkin kuin jäsenyritystensä sekä niiden työntekijöiden puolesta virka- ja työehtosopimuksia. Sen johdosta meille ovat kehittyneet erityisen yhdenhintaiset työmarkkinat. Suomalaista työtä siirtyy pois Suomesta, sillä osa suomalaisesta työstä on tullut liian kalliiksi vientiin ja tuontikin on halvempaa. Kilpailukykymme on rapautunut ja kansantaloutemme moottori, vientiteollisuus, on kärsinyt vakavia vaurioita. Muualla vastaavaa yleissitovuutta ei tunneta.

Meidän olisi viisainta oppia elämään eurossa. Tulemme sen kyllä ennemmin tai myöhemmin oppimaan, mutta nyt siihen olisi tilaisuus. Hallituksen ajama yhteiskuntasopimus on yksi ja tähän mennessä vakavin esitys tähän suuntaan. Yhteiskuntasopimus avaisi positiivisen kierteen juuri siksi, että se työpanoksen lisäämisellä palauttaisi suomalaisen työn kilpailukykyä ja samalla – verotuksen kautta – pitäisi huolta ostovoiman kasvusta. Tämä taas lisäisi edelleen suomalaista työtä sekä kotimaassa että viennissä.

Hyvää syksyä kaikille!

Eero Suutari, kansanedustaja (kok.)