Facebook pixel

Syytöntä lyödään (Paikallislehdet)

Hallituksen tavoitteena on yhä useamman suomalaisen pääseminen töihin. Työllisyyden kasvu on ainut todellinen keino selviytyä veloistamme ja pitää yllä hyvinvointipalvelujamme. Seuraavien hallitusten on myös pakko jatkaa tätä linjaa ja nostaa työllisyys lähemmäksi muuta Pohjolaa.

Yleissitovuus syrjii pieniä ja uusia yrityksiä sekä estää kilpailua. Sen purkaminen olisi vaikuttavin keino lisätä työllisyyttä, mutta työmarkkinajärjestöt pitävät – sen suojassa – kaikin mahdollisin keinoin kiinni vallasta yli demokratian.

Aktiivimalli ei tullut SAK:lle yllätyksenä. Hallituksen asettamalla kolmikantaisella työllisyystyöryhmällä oli valta etsiä muita keinoja lisätä työllisyyttä. Eikö ammattiliittojen pitäisi taistella työllisyyden puolesta? SAK sen sijaan kieltäytyi alkumetreillä tästä työstä, vaikka sillä olisi suurimpana ollut mahdollisuus vaikuttaa eniten tulevan lain sisältöön. Niinpä aktiivimallin isäksi tuli STTK:n Ralf Sund. Hän ehdotti aktiivisuuden osoittamista keinoksi säilyttää työttömyysturvan taso.

Nyt SAK lähtee taistelemaan neuvottelun tulosta ja demokraattisesti tehtyä päätöstä eli eduskunnan tahtoa vastaan. Se osoittaa mieltään hallitukselle, mutta mihin mielenilmaus itse asiassa vaikuttaa? Lukuisiin ulkopuolisiin, asiassa täysin osattomiin työntekijöihin ja heidän työnantajiinsa. Heihin, jotka pitävät Suomen viennin ja ulkomaankaupan käynnissä. Tämä SAK:n hajota ja hallitse -taktiikka johtaa nyt syyttömien lyömiseen. Kyllä SAK tiesi, että sen kovimmat liitot AKT ja Rakennusliitto hoitavat lyömisen.

Työmarkkinatoimijoiden pitäisi keskittyä työmarkkinoita koskevien sopimusten tekemiseen sekä niistä kiinni pitämiseen. Poliittiset lakot eivät kuulu mielestäni demokratiaan. Jo pelkkä poliittisen lakon uhka hidastaa demokratian toimivuutta, yhteiskunnan kehitystä ja talouskasvua. Samalla torjutaan tarpeellisia uudistuksia.

Esimerkiksi Saksassa poliittiset lakot ovat kiellettyjä. Tätä pitäisi harkita vakavasti myös Suomessa. Palkansaajilla täytyy kuitenkin olla oikeus käyttää tehokkaita painostuskeinoja tulopoliittisissa sekä työntekijöiden ja työnantajien välisissä neuvotteluissa. Tätä oikeutta puolustan voimakkaasti.

Poliittisten ja laittomien lakkojen aiheuttamat kustannukset pitäisi voida periä niiden aiheuttajalta. Lakkoilu ei ole kenenkään etu – ei demokratian, ammattiliittojen, yritysten, työntekijöiden, eikä varsinkaan työttömien.

Demokratiassa hallituksen politiikkaa ja eduskunnan päätöksiä saa ja pitääkin kritisoida. Toimenpiteenä poliittinen lakko ampuu kuitenkin täysin yli, kun osoitetaan mieltä työllisyyspoliittiseen päätökseen, josta on oltu etukäteen tietoisia ja johon on ollut mahdollisuus vaikuttaa.

Hallituksen tavoitteena on työttömyyden vähentäminen. SAK:n tavoitteena näyttää yhä 2010-luvulla olevan omien jäsenten erityisetujen säilyttäminen ja demokratian vastaisten lakkojen lietsominen, joiden vaikutukset ulottuvat pahimmillaan koko Suomen hyvinvointiin.

 

Eero Suutari

Kansanedustaja (kok.)