Facebook pixel

Valtaa käyttävän tulisi lapioida omalla hiekkalaatikollaan (Kainuun Sanomat)

Kansanedustajille tulee paljon pyyntöjä asioiden hoitamisesta kansalaisen tai hänen edustamansa ryhmän hyväksi. Edustajalla on tietenkin paremmat mahdollisuudet vaikuttaa asioiden hoitoon ja varsinkin päätöksenteon nopeuteen. Usein kuitenkin käy niin, etteivät asiat edisty tarpeeksi nopeasti tai ollenkaan. Siksi edustajat puhuvat asian puolesta julkisuudessa, laativat mielipidekirjoituksia ja keräävät nimiä vetoomuksiin. Silloin kansalaisista tuntuu siltä, että asioiden eteen tehdään jotakin. 

Otan tästä yhden esimerkin. Talvivaaran toiminta on päästöillään kuormittanut luontoa ja aiheuttanut ympäristölleen suurta vahinkoa. Paikalliset asukkaat ovat, aina vaan uusien onnettomuuksien jälkeen, saaneet tarpeekseen koko Talvivaarasta. He haluavat sulkea koko laitoksen. Tämän johdosta poliitikot keräävät nimiä painostaakseen toimintaa harjoittavaa yritystä, valvovaa viranomaista sekä valtioneuvostoa. Tämä on sinänsä aivan tavallista julkisuuden politikointia. 

Mielestäni poliitikkona minun tehtäväni on ottaa ensin selvää asiantilasta, johon pyrin vaikuttamaan. Toimivaltainen viranomainen on puolestaan pyynnöstäni velvollinen antamaan asiasta ajantasaista ja oikeaa tietoa. Sen jälkeen pyrin, parhaan kykyni mukaan, vaikuttamaan sekä yhteiskuntajärjestyksen että kaikkien osapuolten kannalta niin, että asiat paranisivat. Olen huomannut, että näin asioista saa todellisen kokonaiskuvan. On tosin käynyt niinkin, että minun on katsottu näin toimien olevan aina vastakkaisella puolella.  

Suomen perustuslain 3 §:ssä säännellään valtiollisten tehtävien jakamista. Sen mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, toimeenpanovaltaa käyttää valtioneuvosto (hallitus) ja tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Poliitikko edustaa kansaa, joten hänen täytyy ottaa asioista selvää sekä edistää asioiden kulkua. Hänen päätösvallassaan on lainsäädännön muuttaminen, jos laki ei ole oikeudenmukainen tai kohtuullinen. Julkiseen sananvapauteen oikeutettuna voin ottaa kantaa viranomaisten vireillä oleviin asioihin sekä oikeuslaitoksemme ratkaisujen yleiseen linjaan, mutta yksittäisten päätösten arvosteluun en vallan kolmijako-opin mukaisesti lähde. 

Viime viikolla eduskunnassa tehtiin historiaa. Salissa käsiteltiin ensimmäistä kertaa kansalaisaloite. Merkittävintä mielestäni oli se, että suomalainen demokratia kehittyy ajan tarpeiden mukaan oikeaan suuntaan. Kansalaisaloitteen päätarkoituksena on lisätä kansalaisten aktiivisuutta yhteisten asioiden päätöksenteossa. Mielestäni tässä ollaan onnistumassa. 

Uutta oli se, että tämän kansalaisaloitteen tarkoituksena on, ensimmäistä kertaa Suomessa, lopettaa nykyisin laillinen elinkeino kokonaan, joten salissa väiteltiin siitä, mikä on eettistä ja eettisesti kestävää työtä. Uutta oli myös se, että kansalaistottelemattomuus kanavoitui normaaliin demokraattiseen päätöksentekoon. 

Itse aloitteesta: Vaikka ymmärränkin syvästi puutteet eläinten pidossa ja tarpeet vähentää eläinten kärsimyksiä, en pidä perusteltuna sitä, että lopettaisimme laillisen elinkeinon. Se koskisi monia perheitä liian väkivaltaisesti.